lauantai 25. elokuuta 2007

2. TEEMA

2. teema YMPÄRISTÖSTÄ YMMÄLLÄÄN

Tässä teemassa piti valita yritys, jonka asiakas on, ja tarkastella yrityksen tilannetta kullakin markkinointiympäristön osa-alueella.

Valitsin Helsingin Energian. Se on Helsingin kaupungin omistuksessa oleva energia-alan liikelaitos, joka tarjoaa energiatuotteita ja -palveluita teollisuus-, energia- ja liikeyrityksille, kunnille, kiinteistöille sekä yksityisille sähkön ja kaukolämmön kuluttajille.

Yrityksen markkinointiympäristön osat ovat yrityksen sisäinen ympäristö sekä yrityksen mikro- ja makroympäristö. Sisäiseen ympäristöön kuuluvat liikeidea, yrityskulttuuri, kohderyhmävalinta, markkinoinnin tavoitteet, markkinoinnin kilpailukeinot ja markkinointiorganisaatio. Liikeidea vastaa kysymyksiin kenelle, mitä, miten ja millä saan ostamaan. Markkinoinnin kilpailukeinoja ovat tuotteet ja tarjooma, hinnoittelu, saatavuus, markkinointiviestintä sekä henkilöstö ja palvelut. Mikroympäristön osia ovat kysyntä, kilpailu ja muut ulkoiset sidosryhmät. Makroympäristön tekijöitä ovat julkinen valta, talous, teknologia, kulttuuri ja väestö.

Keskityn tässä teemassa yrityksen ulkoisen markkinointiympäristön käsittelyyn. Yrityksen sisäiseen ympäristöön kuuluvia asioita tulee samalla esille. Aloitan mikroympäristöstä ja siellä kysyntään vaikuttavista seikoista. Kysyntään vaikuttavat ostajista ja yrityksistä johtuvat sekä yhteiskunnalliset tekijät.

Ostajien määrä, tarpeet, tulot, tuotteen käyttö ja elämäntyyli vaikuttavat kysyntään.

Sähköä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa lähes kaikkialla, missä ihmiset toimivat. Sähkön kulutus on tuskin pienenemään päin.

Kuluttajien käyttötottumuksiin vaikuttaa eniten sähkön hinta, jonka korottaminen ohjaa säästämään sähkön käyttöä.

Joillekin kuluttajille sähkön tuotantoon käytettävillä energialähteillä ja tuotantomuodon ympäristövaikutuksilla on merkitystä. Asiakaspalvelun saatavuudella ja muilla eduilla on myös vaikutusta sähköyhtiötä valittaessa.

Oppikirjan mukaiset kysynnän vaihtelut eivät mielestäni koske sähköä. Sähkön kysyntä voi olla kulutuskysyntää tai tuotantohyödykkeiden kysyntää, sillä sähköä tarvitaan hyödykkeiden tuottamiseen.

Yritykset itse vaikuttavat kysyntään tuotteiden laadulla, hinnalla, sijainnilla, kilpailukeinojen käytöllä, imagolla ja kilpailutilanteella. Yhteiskunnalliset kysyntään vaikuttavat tekijät ovat talous, lainsäädäntö, politiikka ja kulttuuri.

Helsingin Energian internetsivujen mukaan he ovat Suomen suurin kaukolämmön ja sähkönsiirtopalveluiden myyjä ja heillä on yli 300 000 asiakasta Suomessa. Kohderyhmät on jo mainittu tämän teeman alussa. Päätuotteiden, sähkön ja kaukolämmön, lisäksi Helsingin Energia tarjoaa tietoliikenne-, tietotekniikka-, energiamittaus- ja sähköturvallisuuspalveluita sekä kaukojäähdytysenergiaa liikekiinteistöjen tarpeisiin. Tarjontaan kuuluvat myös voimalaitosten ja energian jakelujärjestelmien suunnittelu-, projektointi- ja kunnossapitopalvelut sekä Helsingin julkisen ulkovalaistuksen suunnittelu ja kunnossapito.

Helsingin Energia pyrkii luomaan kuvan itsestään asiantuntevana ja ympäristöä säästävänä sekä kustannustehokkaana energiatoiminnan kehittäjänä.
Helsingin Energia tarjoaa kotitalousasiakkaille mm. seuraavia asiakasetuja:

- Online-palvelut
- sähkön, veden ja lämmön käytön raportointipalvelu (sävel)
- plussa-pisteiden kertyminen arvonlisäverollisesta sähkön myyntihinnasta
- sähkötapaturmavakuutus
- sähkön käytön seurantaraportti
- tietoa kodinkoneiden valinnasta, käytöstä ja sähkönkulutuksesta
- valtakunnallinen asiakaspalvelunumero
- asiakaslehti Helen
- sähkölämmittimien vaihtopalvelu
- pinta-, kosteus-, kulutus- ja valaistusmittarin sekä rakenneilmaisimen lainaus

Sähkön myyjä hankkii sähkön tukkumarkkinoilta ja myy sähköenergiaa vähittäismarkkinoilla asiakkaille. Suomessa on yli 70 sähkön vähittäismyyjää. Kaikki eivät kuitenkaan myy sähköä joka puolelle Suomea. Suomessa on noin 120 sähköä tuottavaa yritystä ja noin 400 voimalaitosta.

Suomen sähkömarkkinoiden uudistaminen ja avaaminen kilpailulle aloitettiin vuonna 1995, jolloin tuli voimaan sähkömarkkinalaki. Tällä ja muilla lailla ja asetuksilla yhteiskunta vaikuttaa sähkömarkkinoihin. Sähkömarkkinauudistuksella poistettiin säännöstely sähkön tuotannosta, myynnistä ja ulkomaan kaupasta. Sähkön myyntitoiminta ei edellytä nykyään toimilupaa. Uudistuksen yhteydessä asetettiin pelisäännöt sähköverkoille, jotka ovat luonteeltaan monopoleja. Energiamarkkinavirasto valvoo verkkotoimintaa ja hoitaa muita viranomaistehtäviä.

Sähköä voi ostaa mistä haluaa. Paikallinen jakeluverkon haltija vastaa sähkön siirrosta ja asiakkaalle tulevasta sähkön laadusta.

Sähkön hinnan muodostuminen tukkumarkkinoilla on oma taiteen lajinsa. Kotitalousasiakkaan sähkön hinta muodostuu Energiamarkkinaviraston internetsivujen mukaan kesäkuussa 2007 suunnilleen seuraavasti: sähkön hankinta 34 %, sähkön myynti 7 %, kantaverkkosiirto 2 %, alueverkkosiirto 2 %, jakeluverkkosiirto 30 %, sähköverot 7 %, arvonlisävero 18 %. Yhteiskunnan poliittisilla päätöksillä on vaikutusta mm. verojen suuruuteen.

Kilpailuttamisesta kiinnostuneet voivat tutustua sähkönmyyjien tarjouksiin internetissä. Siellä on näkyvissä myös, minkä verran sähköstä on peräisin uusiutuvasta, fossiilisesta tai ydinvoimatuotannosta. Itse sähkötuote eroaa sähkön vähittäismyyjien välillä hinnan ja sähkön alkuperän mukaan. Kilpailua tälläkin alalla siis on, mutta kuluttajan kannalta se ei juurikaan näy hintatasossa.

Helsingin energian ulkoisia sidosryhmiä ovat energian tukku- ja vähittäismyyjät, rahoittajat, omistajat, kansalaisjärjestöt, viranomaiset ja kuntalaiset sekä Suomen lähialueiden energiayhtiöt ja kaupungit.

Makroympäristössä vaikuttavaa julkista valtaa on jo sivuttu. Taloudella ja teknologialla on energia-alalla tietenkin suuri vaikutus. Kulttuuri ja väestö vaikuttavat jonkun verran.

Mainittakoon vielä kansainvälisestä ympäristöstä tässä yhteydessä mm. päästökauppa, jonka vaikutukset nostavat sähkön hintaa reilusti.

1 kommentti:

Trinket kirjoitti...

Hyvin kattavasti pohdittu ja kirjoitettu, olet saanut tosi paljon asioita tähän -seuraavat tekstit tosin vaikuttavat paljon lyhyemmiltä eikä niin laajoilta, harmi.